Ja niin Aleksandra sitten käveli sairaalasta ulos pieni tyttö sylissään. Neiti sai nimekseen Bianca. Luonteeltaan hän oli hyvä ja ystävällinen.
Bernard sensijaan juoksi suoraan koulusta johonkin, kuin tuulispää.
Kas, hän menikin kirjoittamaan ainetta paikallisesta supermarketista. Poika oli taas niin innoissaan koulutehtävästä, että ihan juoksujalkaa kiisi tekemään sitä. Melkoinen koulunörtti, mahtavan tunnollinen lapsi!
Stiles oli päättänyt ryhdistäytyä vauvanhoidossa ja hoivasi ja sylitteli Biancaa alusta asti. Hän ei enää paennut vauvanhoidosta siivoamaan, vaan oli kerrassaan mainio isä.
Aleksandra sai soittaa tällä äitiyslomalla edellistä enemmän kitaraa, nyt kun oli ison osan ajasta isukkikin kotona vauvanhoidossa.
Kuitenkin jos iltasella halusi johonkin mennä, piti palkata lastenhoitaja. Bianca oli onneksi helppo vauva ja hoitaja pääsi helpolla, ei ainakaan kadonnut yhtäkkiä kuten yksi hoitaja kerran.
Aleksandra oli saanut kutsun juhliin, sellaisiin joissa pukeutumiseen kuului uima-asu vain. Outo pukukoodi talossa, jossa ei ole uima-allasta tai edes poresmmetta.
Vieraitakin näkyi kovin vähän, Aleksandra pääsi juttusille vain bileiden järjestäjän kanssa. He sitten juttelivatkin pitkälle aamuun, Aleksandra ja tuo mies olivat jo tuotapikaa hyviä ystäviä.
Pahaa aavistamaton Stiles nukkui rauhassa kotona sillävälin.
Onneksi rakas vaimo kuitenkin tuli aamuun mennessä kainaloon nukkumaan.
Bernard oli varsinainen aamuvirkku, taas pelaamassa shakkia ennenkuin muut ovat heränneet.
Stiles taasen heräsi hoitamaan Biancaa, voi heitä suloisia kun hän halaa tyttöä.
Loistava aviomies meni tekemään aamupalaa hoidettuaan vauvan tarpeet ensin.
Ja sitten puutarhan pariin, pitää muistaa myös omat intohimot.
Tuli aika taas yksien juhlien, nimittäin Bernardin syntymäpäivien. Poika kasvoi teiniksi ja kasvoi suloisesta pikkupojasta... Mistä ihmeestä se on perinyt nuo silmät?
Bernardista tulikin loistava lapsenhoitaja, hän rakasti pientä siskoa ja oli aina innokkaana auttamassa vauvanhoidossa.
Aleksandra se vain soitteli kitaraa, antaa miesten hoitaa vauvaa.
Kyllä Stilesinkin piti välillä soittaa, olihan hänkin edelleen musiikkialalla.
Bernard tykkäsi lueskella kirjoja, hoitaa Biancaa ja pelailla edelleen shakkia. Hän oli myös edelleen loistava koulussa ja teki kuuliaisesti läksyt, kapinallisesta ulkonäöstä riippumatta.
Vauva-aika kului ihan hujauksessa ja pian Bianca oli taapero. Hänkin peri äitinsä tukan, silmät taasen olivat selvästi isältä. Ainakin värin puolesta.
Bernard viihtyi entistä enemmän Biancan kanssa, poika jopa opetti pikkusiskon puhumaan. Tärkeitä sanoja nuo roisto ja aviopari.
Koska Bianca ei kelvannut pelillisesti, "joutuivat" Aleksandra ja Stiles taas petipuuhiin. He tosin toivoivatkin sitä edelleen jatkuvasti.
Heillä olikin hyvin aikaa myös tälle, lapset kun viihtyivät hyvin keskenään.
Bernardista oli tullut esiin myös kätevyystaito, hän korjaili tämän tästä hajonneita sähkölaitteita joita Aleksandra ei uskaltanut mennä sorkkimaan.
Pian oli aika jälleen laajentaa taloa, talo saikin jopa uuden kerroksen.
Yläkertaan tuli vessa ja uusi huone Bernardille, Bianca sai tämän vanhan huoneen. Yläkerrassa oli nyt myös olohuoneen tapainen, johon tuli shakkipöydän paikka.
Aleksandra opetti myös Biancaa puhumaan, hän opetti aika kunnianhimoisia sanoja.
Bernard innostui taas jälleen uudesta asiasta ja alkoi hänkin toisinaan soitella kitaraa. Muusikkovanhempien poika entistä selvemmin.
Stiles osallistui myös tiukasti Biancan hoitoon ja opettikin tämän potalle. Ehkä hyvä niin, Stiles kun ei siistinä miehenä jättänyt pissaa pottaan haisemaan vaan siivosi aina jälkensä.
Bianca oli yleisesti iloinen ja helppo lapsi, mutta kaikkihan me joskus olemme nälkäisiä ja raivoissamme. Ja onhan kasvaminen noin yleensäkin aika rankkaa.
Eräänä aamuna Aleksandra sitten taas heräsi tietäen että onkin raskaana, ihan sopivaan aikaan kun Bianca alkoi olla jo aika iso taapero ja suurin osa taidoista oli jo hallussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti