Suloinen taapero Bernardista tuli, onneksi hän ei perinyt isänsä suuta, joka aiheuttaa tämän myrtsin ilmeen. Silmätkin tulivat kai isältä, vaikka Stilesillä ei ainakaan kovin selkeän siniset silmät ole.
Aleksandra ja Stiles jäivät keittiöön hempeilemään kun Aleksandra oli vienyt väsyneen päivänsankarin yöunille.
Aleksandralla oli nimittäin Stilesille yllätys. Hän polvistui Stilesin eteen...
"Oih, suostun!" ja Aleksandra pujotti kauniin timanttisormuksen Stilesin sormeen.
Heistä tuli varsin onnellinen kihlapari. Pian hekin painelivat nukkumaan.
Aamulla Stiles soitteli kitaraa etupihalla. Hänenkään soittonsa ei häirinnyt naapureita, joten kukaan ei tullut valittamaan aikaisesta tilutuksesta pihalla. Aleksandran naapurit ovat ilmeisen mukavaa väkeä, jotain muuta olisi voinut haitata.
Aleksandra kipitti herättyään myös pihalle. Heillä kun ei ollut ystäviä tai sukulaisia, ainakaan sellaisia jotka Aleksandra tuntisi paremmin, he päätyivät pitämään pienet häät siinä etupihalla aamusella. Tai ehkä pelaaja ei halunnut, että Stiles taas lähtee johonkin ja häitä pitää odotella.
He pudottivat sormukset toistensa sormiin ja lupautuivat toisilleen.
Vielä suudelma ja niin heistä oli tullut mies ja vaimo. Stiles muuttikin sitten samantien Aleksandran pieneen menomajaan asumaan.
Muuttopuuhissa meni koko päivä, vaikkei Stiles oikeasti kyllä tuonut mukanaan muuta kuin auton. Illalla he sitten soittelivat yhdessä kitaraa ulkona. Jostain ihmeen syystä seisoivat eri puolilla taloa.
Bernardia ei sopinut unohtaa, Aleksandran täytyi alkaa opettaa taaperolle tarvittavia taitoja vaikka olisi ollut pottaopetusta mukavampaa vain viettää aikaa rakkaan aviomiehen kainalossa.
Pieni menomaja oli tosiaan pieni, varsinkin pojan kasvaessa kovaa vauhtia se oli jäämässä ihan liian pieneksi.
Stilesin mukanaan tuoman varallisuuden turvin he saattoivat remontoida taloa hieman suuremmaksi.
Vaikka remontti piristikin kotia, ei aina sovi kököttää neljän seinän sisällä. Bernard jäi Candy-nimisen teinin valittavaksi ja vanhemmat suuntasivat välillä kaupungille. Stileskin kaipasi välillä vapaa-aikaa, nyt kun elämä oli työtä ja lapsenhoitoa.
Stiles päätyi soittamaan kitaraa teatterin luona, kirjakaupan tai ruokakaupan nurkalla kadulla.
Naisia kokoontui katsomaan niin kamalasti, että oli varmaan ihan hyvä että Aleksandra oli myös paikalla. Varsinkin kun muutamat naiset lirkuttelivat hänelle kaikkea älyttömyyksiä, kuten että heillä on paljon yhteistä ja he ovat kuin luodut toisilleen.
Kotona ei mennyt kovin hyvin. Candy oli livistänyt paikalta Bernardin alettua itkeä väsymystään ja taapero oli lopulta nukahtanut lattialle itkettyään yksin aikansa. Onneksi huono lapsenvahti ei kehdannut sen koomin näyttäytyä, eikä etenkään vaatia palkkiotaan.
Onneksi arki palasi raiteilleen heti seuraavana päivänä ja Aleksandra jatkoi taaperon opettamista. Bernard oppi nopeasti kävelemään. Onneksi lapsessa ei ollut mitään merkkejä tästä julmasta hylkäyksestä jonka surkea lapsenvahti oli tehnyt.
Stiles teki myös osansa, hän jopa auttoi pottaopettelussa.
Puheopetus oli kuitenkin taas enemmän Aleksandran heiniä.
Eräänä aamuna Stiles keksi laulaa Aleksandralle serenadin, Aleksandra oli todella otettu. Heillä meni muutenkin loistavasti, avioelämä kukoisti ja molempien haaveissa oli jatkuvasti pelehdintä.
He elivät varsinaista perheidylliä laajennetussa menomajassa, kaikki oli todella hyvin.
Aleksandran oli pian aika palata takaisin töihin ja oli aika taas hankkia lapsenvahti. Tällä kertaa he onnistuivat saamaan luotettavamman teinin lapsenvahdiksi ja Bernardkin piti pojasta kovin.
Rokkarivanhemmille oli vain plussaa, että heidän lapsenvahtinsa tykkäsi soittaa kitaraa. Se saattoi olla myös syy siihen että Bernard oli piti tästä niin kovin, vanhemmat kun myös soittivat paljon.
Stiles oli kerrassaan hyvä isä nyt kun Bernard oli isompi, joinain aamuina hän antoi Aleksandran nukkua pitkään ja hoiti aamulla taaperoa ihan yksin.
Benrnard osasi myös viihdyttää itse itseään, hän piti kovasti ksylofonin soitosta.
Aleksandra hoiti usein "miesten hommia", hän oli yksin asuessaan kerennyt jonkin verran kehittää kätevyyttään ja osasi siksi avata vessanpöntön tukoksen käden käänteessä. Alevessalla oli tapana tukkeutua usein, mutta koska se ei tuntunut ketään haittaavan, se sai olla. Suihku sensijaan oli saanut vaihtua uuteen, kun vanhasta sai aina sillointällöin kylmät vedet niskaan ja sellainen ei miellytä ketään.
Pian koitti Bernardin aika kasvaa taas seuraavaan elämänvaiheeseen.
Mielenkiintoisen kampauksen hän sai, kerrassaan outoa että jonkun saparotukka leijui hänen päänsä yläpuolella. Uudeksi luonteenpiirteeksi hän peri isältään siisteyden.
Onneksi bugi hävisi kun Bernard vaihtoi tyyliään. Varsin suloinen hän oli myös lapsena.
Bernardin huonekin piti päivittää ajankohtaiseksi, aika ahdas siitä tuli koulupöydän ja sängyn kanssa.
Pian koittikin ensimmäinen koulupäivä. Bernardia jännitti kovasti kun hän istui bussiin joka lähti kohti Sunset Valleyn kunnallista koulua.
Millainen lapsi Bernard onkaan? Jaksaako hän olla ahkera koulussa? Vastauksia näihin kysymyksiin seuraavassa osassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti