torstai 7. heinäkuuta 2016

Osa 11: Jos elämä ois helppoo

Synttärien jälkeen koitti tietenkin taas arki ja uusi aamu, jona kouluun heräsi nyt kolme Ylismaan lasta.


Oli koittanut Britneyn ensimmäinen koulupäivä, valtavat kirjapinot täynnä uutta asiaa ja hirveät määrät läksyjä joka päivä.


Hyvästi taaperovaiheen vapaus velvollisuuksista.


Bernard oli mennyt suoraan töistä Boydin, oman kultansa, luokse.


Mitä sitä turhia juttelemaan, suomalainen mies ei kuulemma puhu eikä pussaa mutta nämä simsmaailman Sunset Valleyn miehet siirtyivät puhumisesta pusutteluun.


Makuuhuoneen puolelle sitten päätyivät.


Kotona Boris teki ahkerana koululaisena läksyjään.


Saatuaan kotitehtävät tehtyä poika ajatteli poiketa vesiklosettiin, jolloin hänet yllätti ihan hillitön halu vähän juhlia.


Aleksandra ja Stiles ehtivät paikalle myös juhlimaan, sekä näkemään tietenkin kimmellykset ja välähdyksen.


Nyt oli Boriksestakin kasvanut teini.


Samaan aikaan toisessa kylpyhuoneessa tapahtui jotain, mitä Aleksandra ja Stiles sen sijaan eivät varmasti olisi halunneet olla katsomassa.


Tämä välähdys ei ollut lainkaan niin valoisa.


Boyd katsoi vielä silmiin rakastaan, nyt alkoivat Bernardin viimeiset hetket tavallisena kuolevaisena.


Bernard ei tiennytkään kuinka koville se ottaa, mutta onhan se nyt kuitenkin sen arvoista. Pian Bernard voisi elää Boydin kanssa ei sentään ikuisesti, mutta heidän pidennetyn vampyyrielämänsä loppuun asti.


Se ottikin tosi koville, Bernard meinasi jo paeta kotiin mutta Boyd sai hänet kuitenkin jäämään vielä yöksi luokseen.


Kotona pahaa aavistamattomat vanhemmat vain nukkuivat.


Aamulla onnellinen Bernard paistoi rakkaalleen lettuja.


Yhtäkkiä hän kuitenkin muisti jotain, pyöräyttikin äkkiä työvaatteet päälleen.


Lettu jäi pannuun, töihin on mentävä!


Kotona koulupäivän jälkeen Boris opetti Brunolle elämän tärkeitä taitoja.


Ja sitten Boriksen hoitaessaa Björniä opetti Aleksandra Brunoa.


Kaksosten kanssa riitti puuhaa, onneksi oli taas yksi käsipari enemmän auttamassa. 


Bernard oli jälleen kerran tullut töistä Boydin luokse.


Seuraavana aamuna ei ollutkaan kiire töihin, joten tällä kertaa hän paistoi letut ihan rauhassa.


Rauhassa siihen asti kunnes makuuhuoneesta kuului jotain ihmeellistä. Boyd oli palanut auringossa, vaikka oli sisällä koko ajan. Bernard olisi voinut pelata viikatemiehen kanssa shakkia Boydin hengestä, mutta oli niin järkyttynyt ettei kerennyt ottaa asiaa puheeksi ennen viikatemiehen lähtöä.


Kotiin palasi järkyttynyt Bernard, heidän piti olla vampyyrielämänsä loppuun asti yhdessä... Miksi Boyd, miksi ihmeessä?


Bernard yritti jatkaa normaalia elämää, söi perheen kanssa.


Pelasi taas isän kanssa shakkia.


Joka puolella oli elämää ja koko ajan meno päällä.


Bernard kaiken tämän keskellä yksinäisempi kuin koskaan.


Epätoivoissaan Bernard suostui lähtemään työkaverinsa Sandi Riverin kanssa treffeille taidemuseoon.


Murtunut mies ei kuitenkaan oikein osannut kuin itkeä Sandille rakkaansa kuolemaa.


Ja nojata olkapäähän lohtua hakien.


Sandi yritti parhaansa mukaan lohduttaa.


Taidemuseoon sisälle mennessä Bernard vielä pahimmilleen sattui viimeistelemään vihdoin muodonmuutoksensa vampyyriksi.


Sandi olikin taidenäyttelyssä vampyyrin kanssa!


Aamulla kotona koitti taas uusi aamu (taustalla näkyy vähän remontin jälkiä).


Bruno oppi kovaa vauhtia kävelemään, tällä kertaa Stilesin opissa.


Puhumaankin opeteltiin, puhetta oli myös rakkaudesta. Vieressä Boris ajatteli sensijaan jääkaappia. 


Aleksandra ja haiseva Stiles olivat kiinnostuneita Britneyn koulunalusta.


Illalla Bernard livahti jälleen baariin ja oli heti kyselemässä toisten simien siviilisäätyjä.


Johonkin mieheen hän kerkesi jo silmänsä iskeä.


Mies oli oikein mukava.


Tämä mies nyt vain piti Bernardia outona.


Baarin sulkemisen jälkeen Bernard jäi vielä oven eteen lukemaan kirjaa.


Kunnes lähti haisevana ja nälkäisenä kotiin.


Löytääkö Bernard-raukka vielä joskus onnen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti