Ihan alkuun muutama päättämäni sääntö:
1. Ei koodeja
2. Perijällä tulee olla mustat silmät, kuten suvunaloittajasimillä Aleksandralla
3. Ei luotuja puolisoja, joudun tyytymään valmissimeihin
4. Nimet uuden sukupolvien lapsille määräytyy aakkosjärjestyksessä, tämä siksi koska uuteen kaupunkiin muuttaessa sukutaulu katoaa ja näin on helpompi laskea monesko polvi on menossa.
Kyseessä ei ole varsinainen legacy, kunhan yritän pelata pitkää sukua. Edellinen sukuni Alasmaa tuli päätökseen 11. sukupolven kohdalla kun sain tallennuksen täysin jumiin, saa nähdä miten nyt käy!
Miksi ihmeessä Ylismaa? No koska edellinen sukuni oli Alasmaa ja ystäväni keksi että sen takia seuraavan sukuni on oltava Ylismaa. Annan muutamalle ystävälleni kunniaa myös lasten nimien keksimisestä.
En ole vaivautunut lavastamaan tilanteita + seinät on välillä alhaalla. Haluan pelatessani keskittyä enemmän peliin ja rakennan tarinan täysin sen ympärille, eikä toisinpäin.
Aleksandra Ylismaa
Aleksandra oli nuori aikuinen, karismaattinen ja toivoton romantikko. Hänellä oli ollut teini-iässä ilmeisesti paljon suhteita, sillä hän oli loistava suutelija. Se miten hän päätyi unelmansa perässä Sunset Valleyhin oli vähän outoa, sillä hän haaveili urasta rockmuusikkona ja kyse oli kuitenkin idyllisestä lähiöstä jossa asuu paljon lapsiperheitä. Lempimusiikki, klassinen nimittäin, ei oikein myöskään natsannut rokkarihaaveiden kanssa, mutta mitä sitä pienistä.
Aleksandra oli varsin iloinen persoona, huumorintajuisen lisäksi hän oli varsinainen bilehile ja keltaisesta väristä. Hänen lempiruokaansa oli syksyn salaatti.
Eräänä kesäisenä päivänä Aleksandra sitten saapui Sunset Valleyhin. Hän osti kodikseen Menomestan, joka tosin kaipasi heti alkuun pientä pintaremonttia. Lisäksi varallisuus riitti muutaman tarpeellisimman huonekalun ostoon, ei edes peiliä seinälle saanut. Kelvollista kuitenkin nukkumapaikaksi, näin menevä nainen ei aikonutkaan kotona viihtyä.
Asetuttuaan taloksi Aleksandra suuntasi kohti keskuspuistoa. Toivottomana romantikkona oli pakko löytää joku rakkaudenkohde ja äkkiä sittenkin! Hän kysyi ensin Cycl0n nimiseltä herralta parisuhdetilannetta, mutta menetti mielenkiintonsa tähän sinkkuun kun horoskoopit eivät natsanneetkaan.
Aleksandra kuitenkin jatkoi vielä kaupungin miesten kartoitusta ja kävi juttelemassa myös muille ihmisille.
Jopa joku rosvon vaatteisiin pukeutunut nainen, keskellä päivää! Hän oli kuitenkin ihan mukava kaveri.
Illalla kotosalla Aleksandra jaksoi vain syödä ennen nukkumaanmenoa, olipa ollut pitkä päivä!
Toisena päivänä Aleksandra suuntasi taas puistoon ja onnekseen tapasi siellä taas Stilesin. Heillä syntaksi niin hyvin, että he olivat hetkessä ystäviä. Aleksandra yritti puhua mukavia ja selvittää lisää Stilesistä, mutta luonteenpiirteet eivät kunnolla tahtoneet tulla selville. Aleksandra kuitenkin alkoi haaveilla ensisuudelmasta Stilesin kanssa, rakastuminen alkoi olla jo lähellä.
Edes Stilesin myrtsi perusilme ei saanut Aleksandraa muutamaan mieltä, Stiles vaan oli aivan ihana mystisine luonteineen!
Stilesin piti pian lähteä töihin ja silloin Aleksandra vihdoin hoksasi, että kyllähän hänenkin piti hankkia työpaikka. Onneksi paikallinen teatteri oli lähellä ja kun hän marssi paikan päälle kyselemään, häntä myös onnisti. Hän sai paikan musiikkialalla, fanin tehtävissä!
Ensimmäisen työpäivän jälkeen hän oli varma siitä, että alanvalinta oli osunut oikeaan. Aleksandra kehittyi urallaan hirveää vauhtia, oli jo tutustunut kaikkiin työkavereihinsa eli bändiin ja alkoi olla hyvää pataa heidän kanssaan.
Työpäivän jälkeen Aleksandra oli niin onnellinen väsymyksestä huolimatta, että kävi virkistävässä suihkussa...
...että jaksaisi vielä häiriköidä naapureita harjoittelemalla kitaransoittoa takapihalla. Onneksi hän oli sentään käynyt ensimmäistä työpäivää odottaessaan kitaransoittokurssilla, ettei ihan mitä sattuu rämpyttänyt naapurien kauhuksi.
Uuden uran alku meni epäterveellisten ja pikaisesti saatavilla olevien ruokien voimalla että ehtisi harjoitella kitaransoittoa töiden lisäksi. Alku oli todella kiireistä aikaa, eikä Aleksandra edes osannut tehdä ruokaa. Sitä paitsi aikuiset saa syödä mitä haluaa, vaikka jäätelöä aamupalaksi!
Pian arki kuitenkin tasaantui ja Aleksandra muisti mieltymyksensä salaattiin. Ruuanlaitto olisi opeteltava, murot, jäätelö ja mehu alkoivat jo tunkea korvista ulos.
Paremmasta ruokavaliosta hän sai niin paljon virtaa, että koki melkoisen rohkeudenpuuskan ja uskaltautui pyytämään Stilesiä treffeille. Aleksandra ei ollut voinut unohtaa tätä herraa, vaan oli yksinäisinä iltoina haaveillut ensisuudelmasta Stilesin kanssa, ehkä jopa jostain muusta...
He tapasivat keskuspuistossa, Aleksandra kun ei oikein vielä kaupunkia tuntenut.
Stiles vei hänet syömään Herkkukulmaan. Aleksandra otti kasviksista tehtyä dim sumia, Stiles nautti limettipiirakasta. Kauniin päivän kunniaksi he söivät ulkona.
Ruuan jälkeen he nousivat pöydästä ja likaiset lautaset katosivat mystisesti. Stiles tarttui Aleksandran käsiin ja katsoi häntä silmiin.
Koska elämä ei aina voi olla ihanaa treffailua ja oli suorastaan hankalaa löytää yhteistä aikaa, Aleksandra keskittyi taas töiden ohella kitaransoittoon. Hän alkoi olla siinä jo melko taitavakin, eikä naapurit olleet vieläkään tulleet valittamaan jatkuvasta tilutuksesta joka Aleksandran talon takaa kantautui.
Siivoamaankin joutui toisinaan, ettei ympäristö ihan alkaisi sikolättiä muistuttaa. Kukapa sitä viihtyisi talossa jossa mehupurkki homehtuu pöydällä lautasen kaverina.
Silloin tällöin oli aikaa jopa tavata Stilesin kanssa. Hän ei jostain syystä suostunut tapaamaan Aleksandran luona, vaan keksi aina jonkun esteen kun oli jo luvannut tulla käymään. Kaupungilla oli onneksi kohteita joissa käydä tutustumassa, esimerkiksi eräänä aamuna he poikkesivat Eririkkaan tutkimuskeskukseen.
Sekin kierros päätyi sitten ihan muihin hommiin.
Vaan miten jatkuu Stilesin ja Aleksandran suhde, vai jatkuuko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti